JORMAN SADDLE SORE 3000 BALTIC                  8.8 2002

Valmetin portilla Ugissa vartijat todistivat lähtöni torstaina 18.30. Tarkoitus oli ajaa Baltian kautta Puolaan ja sieltä Saksan ja Tanskan siltojen kautta Ruotsiin ja Tornion kautta Ukiin. Koko kierrokseen kuluisi aikaa vähemmän kuin 72 tuntia. Matkaa olisi n. 5000 km joka jakaantuisi n.1600 km päivä.

Tapiolassa lähellä satamaa tankkasin muutaman litran, ajoin satamaan missä n. tunnin odottelun jälkeen autoexpressiin ja yli Tallinnaan. Puoliltaöin Tallinnan satamassa täytin tankin ja sitten vaan suunta kohti etelää. Yöllä tie oli hyvin auki ja pystyin pitämään tasaista nopeutta, rajan ylitykset sujuivat ripeästi ja niinpä hiukan yli 7.n aamulla (Suomen aikaa) odottelin jo Puolan rajalla.

Rajan ylitys kesti kuitenkin lähes puoli tuntia, mutta edelleen hyvin aikataulussa suuntasin kohti Varsovaa. Vähän ennen Varsovaa Serockasta käännyin pohjoiseen ja kiersin Varsovan sen pohjoispuolelta ja palasin taas Varsova -Poznan tielle. Varsova -Berliini tie on uskomattoman täynnä rekkaa ja muuta kalustoa, ja kun eteenpäin ei muuten päässyt niin varsin pian omaksuin Puolalaisten tavan ajaa liikenteessä. Eli heti ohitse kun rekka tai muu hitaampi ajoneuvo tuli eteen, ei kannattanut jäädä odottelemaan niin pitkää väliä että olisi päässyt koko letkasta ohi sitä väliä ei nimittäin tullut.

Tätä lähes kuin RR-ajoa kesti useita tunteja kunnes saavuin Poznaniin, kaupungin läpi mentiin lähes heittämällä, eli punaisten valojen palaessa niitten vaihtumista odottavien autojen ohi rauhallisesti ajaen jonon ensimmäiseksi, ruuhka on aina yleensä kaupungin sisääntuloväylällä ei niinkään itse kaupungin sisällä. Alta kahdenkymmenen minuutin olin ohittanut kaupungin. Saksan raja alkoi lähestyä klo17.00 ja ensimmäinen 1000. mailia n.1700km. oli täynnä. Aikaa oli kulunut 22.5 tuntia siitä kun olin lähtenyt Ugista.

Runsas tunti aikaa, tankkasin sain kuitin ja muutaman kilometrin ajettuani löysin varjoisan paikan jossa söin päivän ensi voileivän.

Mutta kello kävi, takaisin Torzyn huoltoasemalle joka sijaitsi parin kilometrin päässä siitä, missä olin viimeksi tankannut, taas bensaa tankki täyteen sain lähtökuitin ja pyörän nokka (ja omani) kohti Saksaa. Saksan raja otti n. 0,5 tuntia ja sitten vaan hanaa ja kohti Hampuria.

Puolen yön jälkeen väsytti jo sen verran, että oikaisin lepopaikan penkille. Heräsin vartin kuluttua kalisevaan ääneen, omat hampaathan ne siinä kylmästä löivät yhteen, siitä outo ääni mihin heräsin.

Yö oli kostea sumusta, joka tuntui tunkeutuvan joka paikkaan. Hetken täristyäni pyörä käyntiin ja taipaleelle. Lähellä Hampuria tein mutkan etelään löytääkseni Flensburgin liittymän, en arvannut lähteä oikomaan Hampurin läpi, ties vaikka olisin löytänyt itseni Reeberbahnilta. Näissä hommissa ei parane ottaa turhia riskejä, meinaan että olis aikaa tärvääntynyt ehkä liikaa. Työt ensin, sitten huvit tuumiskelin, suuntana Flensburg Tanska, pikku ja iso Belt ,näin se menee.

Lauantaiaamu koittaa, kirkas päivä taas. Jönköpingissa (Torsvik) hiukan pitempi paussi, tankkaan, syön ja yritän vedellä huuhtoa kasvoistani väsymyksen pois. Upsalaan pitäisi ajaa ennen taukoa, mutta kun iltapäivällä ajo maistuu jatkan Gävleen, minne saavun n. klo 16.00. Tankkaan muutaman litran, toinen osuus päättyy, 1700 km. Syön taas hiukan ja yritän nukkua, mutta uni ei tule, (huoltoaseman pihalla), ei sitten millään. No ei väkisin, pakotan kuitenkin itseni rennoksi, ja makailen tunnin verran. Käyn huoltoaseman kahviossa vähän ennen lähtöä, tankkaan tankin täyteen, viimeinen osuus alkaa klo 18.30

Suunta pohjoiseen Sundsvall, Umeå, Luulaja ja sitten sumu alkaa. Sataan kilometriin en näe muuta kuin parikymmentä metriä tietä. Epätodellinen tunne, tuntuu että pyörä käy paikallaan, mutta matka ei etene. Kemissä tulee aamuyöllä yksinäinen motoristi vastaan, heilautamme kättä. Myöhemmin sunnuntaina selviää että Rajalan Jalo, (matkakumppani monilta reissuilta), ajoi 1500 BunBurneria, eli 1500 mailia/36h.

Nyt alkaa väsymys painaa armottomasti, pysähdyn ja torkahdan puoleksi tunniksi. En riisu edes kypärää päästä, (toimii hyvin tyynynä). Huomattavasti piristyneenä matka jatkuu. Porissa jouduin tekemään 30 km ylimääräisen lenkin, jotta 1609km tulee täyteen. Uuteenkaupunkiin saavuin klo12.00 sunnuntaina, noin 66 tuntia siitä kun läksin samasta paikasta.

Pienenä vihjeenä voisi sanoa, että kannattaa ottaa nopea autoexpress H:ki -Tallinna välille muuten voi tulla turhan kiire. Itselleni jäi vain puolitoista tuntia aikaa lepoon ensimmäisen 1000 mailin jälkeen. Läksin Ugista klo 18.30, ja klo 17.00 samaa aikaa oli 1000 mailia vasta ohi.

En varautunut reissuun sen kummemmin, hotelleja en varannut kun en tiennyt (enkä olisi tainnut osatakaan) tarkalleen, missä ja milloin olen, kun levon aika koittaa.

Tiesin jo lähtiessä, että jos kierros tehdään näin päin, lepohetket jää lähinnä kuusen juurella torkkumiseksi. Mutta ajatus että saapuu Tallinnaan yöllä, odottaa laivaa tuntikausia ja viettää laivassa puoli päivää ei sekään miellyttänyt.

Hyvää onnea oli matkassa paljon, ei satanut ja sumua oli enintään kohtuullisesti. Via Baltica alkaa olla siedettävässä kunnossa, en törmännyt poliiseihin, (ohitin kylläkin Liettuassa aamuyöstä partioauton), mutta koska nopeus oli kohdallaan niin ei tullut ylimääräistä pysähdystä.

Muonapuolesta voisi sanoa, että söin pari omatekoista eväsleipää päivässä. Juoma-puolessa erona edellisiin reissuihin oli, että nyt join kevyt cokista, se kun saa jopa hiukan homeisetkin leivät maistumaan juuri leivotuilta.

Jorma Viemerö, Uusikaupunki